Edustus ja junnut mahtuvat samalle jäälle, mutta Warkiksen puheenjohtaja veisi myös seurojen yhteistyötä eteenpäin – Muuten joukkueisiin ei riitä harrastajia

Ilona Noponen, Warkauden Lehti 24.11.2022

Kuudesluokkalaiset, noin 12-vuotiaat, alkavat puhua keskenään pukukopissa, että miten kannattaa pelata. On muutakin kuin kiekko, minä ja vastustajan maali.

Warkiksen puheenjohtaja Marko Luostarinen kuvailee, että nuorista pelaajista muodostuu pikku hiljaa joukkue.

– Sitä on mukava katsoa.

Jääkiekossa tehdään tiimityötä ja rakennetaan yhteisöjä monella tasolla. Ydin on joukkueissa. Joonas Turunen on pelannut itse Warkiksessa pikkupojasta saakka, edennyt edustusjoukkueeseen ja siirtynyt sen jälkeen taustalle edustuksen joukkueenjohtajaksi. Oma tytär on nyt pieni luistelukoululainen.

– Elämänmittaisia kavereita on saanut. Yhdessä pelattiin ja nyt ollaan samoissa saunailloissa, Turunen kuvailee.

Luostarisen tausta on juniorina jääkiekossa ja aikuisena kaukalopallossa. Hän on tullut aikuisena omien lasten kautta takaisin jääkiekon pariin, valmentajana.

Kaverit olivat ennen lähinnä omasta joukkueesta ja omasta kaupunginosasta. Luostarinen mietti, että oma naapuriyhteisö oli hänen lapsuudessaan tiiviimpi kuin nyt. Oman kujan poikien kanssa pelattiin kaikkea mahdollista. Toisaalta nyt tuttavapiiri on nuorilla laajempi.

– Ennen ei tunnettu vastustajia. Tiedettiin vain, että Kuopiossa on Sami Kapanen ja se on kova. Nyt nuoret pitävät yhteyttä myös muiden joukkueiden pelaajiin.

Se ei ole muuttunut, että seuran toimintaan tullaan lapsena tai lasten kautta. Tavoitteena on, että seura olisi jääkiekkoperhe, eli yhteisö missä edustuksen pelaajat ja jääkiekkokoululaiset olisivat kaikki samaa porukkaa.

On muutakin kuin kiekko, minä ja vastustajan maali.

Yhteisöllisyyttä tuetaan vaikkapa niin, että junnut ovat mukana Warkiksen edustusjoukkueen peleissä.

– Kunniakuja jäi pois koronan aikaan ja nyt sitä herätetään henkiin.

Nuorin Warkiksen joukkue eli vuonna 2014 syntyneet pelaajat asettuvat kotipelissä ennen ottelua kunniakujaan, jonka läpi edustuksen pelaajat luistelevat jäälle.

– Osa junnuista tuntee jokaisen edustuksen pelaajan, heille he ovat tähtiä ja eräällä tavalla myös intohimon sytyttäjiä jääkiekkoiluun, kuvailee Luostarinen.

Hyvän joukkuehengen luomisen taustalla on Jääkiekkoliiton strategia sekä arvot.

– Esimerkiksi hauskuus, se että on aina kiva tulla ja lähteä harjoituksista ja peleistä.

Kokonaisuuteen kuuluu myös pelin ja vastustajan kunnioitus, se että tehdään toisille hyvä pelipäivä. Lisäksi tavoitellaan sitä, että jokaisella on oma paikka joukkueessa.

– On kilpailupolku ja harrastuspolku, kuvailee Joonas Turunen.

Nuoria pelaajia opetetaan haluamaan voittoa ja myös vihaamaan tappiota sillä tasolla, että ottelun lopputuloksella on väliä.

Toisaalta toisten tai omiin epäonnistumisiin ei takerruta. Toisten virheistä huomauttelu on Luostarisen mukaan kiusaamista, mitä ei hyväksytä.

Motivaatiota tuetaan sillä, että käännetään huomio kehittymiseen.

– Katsotaan myös tuloksen taakse, eli pyritään kehittymään vaikka syötöissä.

Päiväkoti-ikäisissä on nyt niin pieniä ikäluokkia, että tulevaisuudessa on haastavaa löytää Varkaudesta tarpeeksi harrastajia eri lajeihin. Luostarisen mukaan se ei ole pelkästään haaste, vaan harrastajia ei kerta kaikkiaan riitä muodostamaan joukkuelajeissa sitä määrää joukkueita mitä tällä hetkellä eri seuroissa Varkaudessa on.

– Jotta voidaan säilyttää näin laajat harrastusmahdollisuudet, tarvitaan enemmän yhteistyötä myös eri lajien kesken. Warkis ja lähikuntien jääkiekkoseurat tekevät jo nyt laajaa yhteistyötä, jotta jääkiekon harrastaminen on mahdollista jatkossakin niin Varkaudessa, Leppävirralla, Suonenjoella kuin Pieksämäelläkin.

Järkevää on Luostarisen mukaan yhdistää voimat varsinkin kesä- ja talvilajien välillä siten, että lapsi tai nuori voi oman kiinnostuksen mukaan liikkua ympäri vuoden.

– Erikoistumiselle tiettyyn lajiin ei saisi olla liian kiire. Vain todella harvalle urheilemisesta muodostuu ammatti, mutta toivottavasti mahdollisimman monelle liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa. Tässä urheiluseuroilla on iso rooli.

Eräänlaista yhteisöllisyyttä on sekin, miten kaupunki ja alueen yritykset tukevat urheiluseuroja. Luostarinen näkee, että urheiluseuroja tukemalla vahvistetaan myös kaupungin vetovoimaa. Nuorille aikuisille seurat tarjoavat kilpaharrastusmahdollisuuden: Lapsiperheet puolestaan katsovat lasten harrastusmahdollisuuksia harkitessaan muuttoa paikkakunnalle.